Nykyinen Kiinan 120 metrin määräys rajoittaa kriittisesti dronehämmerin toimintakorkeutta. Tekniset parametrit vaikuttavat todelliseen tehoalueeseen.
1. Tekniset periaatteet: Häirintälaitteiden teholliselle korkeudelle ei ole yhtenäistä standardia. Teho, antennin suorituskyky sekä dronin signaalin taajuus ja voimakkuus vaikuttavat kaikki peittoalueeseen. Esimerkiksi suuritehoinen-hämiri voi teoriassa toimia useiden satojen metrien korkeudessa, mutta käytännössä signaalin vaimennus ja suuntarajoitukset ovat olemassa.
2. Lainsäädännölliset rajoitukset: Kiinan ilmatilan hallinta määrittelee yli 120 metrin todellisen korkeuden alueet valvotuiksi vyöhykkeiksi, jotka edellyttävät ennakkohyväksyntää drone-lennoille. Lisäksi Very Low Line of Vision (VLOS) -säännöt sanovat selkeästi, että lentoonlähdön ollessa vertailutasona dronin tulee säilyttää 500 metrin säde ja alle 120 metrin korkeus käyttäjän näköetäisyydellä. Nämä määräykset rajoittavat epäsuorasti häirintälaitteiden laillista käyttökorkeutta.
3. Tyypilliset käyttöskenaariot: Käytännön sovelluksissa lentokentillä, sotilaallisilla alueilla ja muissa paikoissa käytettävien häirintälaitteiden on noudatettava porrastetun suojan periaatetta. Matalilla korkeuksilla fyysinen sieppaus ja signaalin suojaus korostuvat, kun taas keskikorkeilla ja suurilla korkeuksilla käytetään tutkan havaitsemista ja vastatoimia. Siviilikäyttöiset häirintälaitteet toimivat kuitenkin pääasiassa alle 120 metrin ilmatilassa, mikä on voimassa olevien määräysten mukaista.